Susse

i. Sutjakan Suuri eli tutummin Sutjakka II oli liinaharjainen, 154cm korkeudessa tallusteleva mielenkiintoinen ori. Sutjakan sanottiin rakastavan lakritsia, ja vihaavan kauraa. Sutjakka oli yllättävän raskasrakenteinen, ja teki pitkän uran ravihevosena ennen harrasteratsuksi siirtymistä. Lähes poikkeuksetta kaikki orin jälkeläiset ovat kuitenkin ratsuina laukkanappulan ollessa vähän turhan herkässä.

e. Salaisuuden Lukko oli niinsanottu ”massasuomenhevonen”. Lukko oli hieman mitäänsanomaton, merkitön rautias joka oli luonteeltaankin niin pystyynkuollut norsu, että huhhuhheijaa. Lukko jätti kuitenkin jälkeensä toinen toistaan upeampia varsoja, joita hän sai loppujenlopuksi yhteensä 7. Lukkoa käytettiin erityisesti lastenratsuna.

ii. Sutkakka oli kaimansa ja varsansa tapaan liinakko, ja ainoastaan muutaman sentin korkeampi. Sutjakka teki uraa ravihevosena, kunnes siirtyi siitoskäyttöön tapaturmaisen hankkarivammansa takia. Sutjakan ainut rakenteellinen heikkous oli herkästi lohkeileva kavioaines.

ie. Sulotar oli myöskin liinakko. Sulotar oli todellinen unelmahevonen, lapaan asti yltävine kiiltävine harjoineen ja satuhevosen askelineen. Sulotar vietti elämänsä perheen lellikkinä kotipihassa, ja jätti jälkeensä vain yhden varsan. Toisin kuin varsansa isällä, Sulottarella oli erittäin kovat kaviot.

ei. Lukkoseppä oli hyväluonteinen ruunikko ori, jonka takajalat olivat aavistuksen sapelissa. Sepän ehdoton vahvuus oli sen hyvä käsiteltävyys. Kotipihassaan se varustettiin irti, mutta vieraiden hevosten läsnäollessa turvallisuuden takia aina sidottuna.

ee. Saaran Salaisuus eli Salaisuus oli varsansa tapaan, mitäänsanomaton. Salaisuuden kerrotaan pelänneen lehmiä ja kengittäjää kuollakseen, mutta muuten kestäneen vaikka ydinsodan kavioidensa juuressa.

Valmennuksen aluksi pyysin Carlaa ratsastamaan Sussen selkeästi jalasta eteen, niin että Carla saisi helposti säädeltyä laukkaa. Verryttelyn jälkeen tulimme molemmilla pitkillä sivuilla kolmen puomin linjaa, jossa annoin tehtäväksi tulla erinäisillä askelmäärillä. Ratsukolla tuli pari hassua paikkaa, kun Carla ei saanut oria tarpeeksi jalasta eteen tai tarpeeksi lyhyeksi. Muistutin ratsastajaa, että erityisen tärkeää oli valmistella lähestyminen jokaiselle puomille. Lisäksi, laukan piti olla säädelty jo ennen linjaa; linjalla on jo liian myöhäistä tehdä korjauksia.

Laukan säätelyn jälkeen siirryimme ottamaan ravilähestymisiä ristikolle, jonka edessä oli ravipuomi ja heti perään innarina pysty. Mielestäni oli erityisen tärkeää palata säännöllisesti aivan perusasioiden hinkkaamiseen, kuten nyt ravilähestymisiin. Ratsukko tuli muutaman kerran hieman huonosti sisään, kun Carla lähti ennakoimaan hyppyjä liikaa. Laitoin siis ratsastajan taputtamaan käsillään yhteen esteiden välissä, jottei hän kippaisi kaulalle. Korjauksen jälkeen ratsukon hypyt sujuivat erinomaisesti.

Ravilähestymisien jälkeen päädyimme hinkkaamaan rataa niin, että otimme ensin pitkälle sivulle ravilähestymiset siihen kohtaan jossa ne olivat, eli S- kirjaimen kohdille. Tästä jatkui linja lävistäjälle, jossa oli pitkä trippeli. Trippeliltä pääty-ympyrälle, jossa kavaletti ja viimeisenä toisella pitkällä sivulla kahden askeleen pysty-okseri sarja. Ratsukko tuli ravilähestymiset erittäin hyvin; olihan niitä hinkattu jo edellisessä tehtävässä. Trippeliltä ensimmäisenä puomi, sillä Susse hahmotti esteen ensin selkeästi pystyksi, eikä hypännyt tarpeeksi pitkää hyppyä. Sen jälkeen tuli hyvä korjaus kavaletille, jonka jälkeen hyvä sarja, tosin ensin Susse selkeästi liioitteli okserin hyppäämisen äskeisen puomin takia.

Keskustelimme hetken radan jälkeen, ja annoimme orille hetken lepotauon. Toisella yrityksellä rata oli erinomainen, etenkin trippelin hyppy oli erittäin sulava ja käskinkin ratsastajaa kiittämään hypyn jälkeen. Hieman huono sisään tuleminen sarjalle, mutta Susse korjasi hienosti esteiden välissä. Ratsukko tuli vielä kerran sarjan niin, että hyppy lähti hyvästä paikasta. Totesimme orin olevan hieman vino, ja kouluvalmennuksen tarpeessa. Muuten koko valmennus oli erittäin opettavainen ratsukon molemmille osapuolille.

Kouluvalmennus 30.10.2021, valmentajana Kimi Kajasto, ratsastajana Michelle Stark

Saapuessani maneesiin oli Susse jo kävellyt hyvin valmiiksi, joten aloitimme suoraan hommat. Lyhyen keskustelun käytyäni ratsastajan kanssa, totesimme että tänään keskittyisimme perusasioihin; siirtymisiin sekä askellajien väleillä, kun askellajeissa itsessään, sillä nämä olivat erityisesti estehevosille tärkeitä osa-alueita. Aloitimme niinkin yksinkertaisella tehtävällä, kuin lävistäjillä keskikäyntiä, ja keskikohdassa eli suurinpiirtein I-kirjaimessa pysähdys. Lävistäjän jälkeen suoraan harjoitusraviin, jossa pääty-ympyrä ja pääty-ympyrän keskelle täysi pysähdys, jonka jälkeen ympyrä loppuun ravissa ja taas kohti lävistäjää.

Tehtävä onnistui suhteellisen hyvin. Aavistuksen ratsukolla oli ongelmia löytää yhteinen sävel, josta johtuen pysähdyksestä siirtyminen keskikäyntiin ei ollut kovin sulava. Harjoitusravi-pysähdys-harjoitusravi- siirtymät onnistuivat paremmin, joskin niissä tuli ensimmäisellä kerralla muutamia käyntiaskeleita, joka annettakoon anteeksi. Seurasin tarkasti ratsukon työskentelyä, ja kiinnitin huomiota Sussen erittäin hyvään muotoon ja kauniiseen eteenpäinpyrkimykseen. Muutaman toiston jälkeen siirryimme ottamaan M-H ja B-Evälille jokaiseen kirjaimeen pari askelta käyntiä, muutoin päädyt läpi harjoitusravissa ja lävistäjät reippaassa keskiravissa.

Käyntisiirtymiset olivat edelleen hieman laahaavia, ja kehotinkin ratsastajaa käyttämään rohkeasti enemmän kannusta. Ei potkimalla, vaan pyytämällä napakasti ja ratsastamaan ravia aavistuksen enemmän ylöspäin. Ohjeideni avulla siirtymät näyttivät jo paljon paremmilta, ja radalla niistä olisi saanut helposti kahdeksikkoja. Keskiravit Susse esitti todella hienosti, työntäen voimakkaasti takaa niin että koko maneesi suorastaan jyrisi.

Valmennuksen viimeisenä virallisena tehtävänä otimme vastalaukkoja. Nämä suoritettiin pitkillä sivuilla siten, että asetin kartion sekä R- ja S- kirjaimesta viisi metriä kauas urasta. Ratsukko ravasi uralta kartiolle, jonka jälkeen vasta-asetus ja laukannosto ja takaisin raviin seuraavassa kirjaimessa. Haimme tällä erityisesti sitä suoruutta, mikä Sussella oli lähiaikoina ollut ongelmana. Ensimmäinen vastalaukka meni aivan plörinäksi, sillä Susse ei taipunut mitenkään vasta-asetukseen. Michelle otti parit voltit niin, että pyysi sisäjalalla takaosaa ulospäin. Näiden volttien jälkeen vasta-asetus oli tähän kierrokseen helpompi, ja ratsukko sai vastalaukat tehtyä. Toistimme saman toiseen suuntaan, ja päätimme lopettaa valmennuksen hyvään onnistumiseen.

Sussen molemmat valmennukset on kirjoittanut hevosen omistaja, Kimi VRL-14576

Pitkästä aikaa olin päässyt irtautumaan työkiireistäni paperihommien parissa, ja pääsin jopa ratsastamaan. Siispä nautin pitkästä aikaa liinakon Sussen harjauksesta. Jonkin verran ori huudahteli kavereilleen, mutta se ei minua tänään haitannut; mikään ei saisi päivääni pilattua. Liinakon otsatukka oli suorastaan villiintynyt, joten päätin letittää sen kalanruodolle. Samalla energialla jatkoin harjankin, jotta näkisin asetuksen paremmin.

Annoin orille porkkanan, ennenkuin satuloin sen. Rakastin yli kaiken Sussen uutta kenttäsatulaa! Olin maksanut siitä mansikoita, mutta se oli sen arvoista; ori liikkui paremmin kuin ikinä. Kiristin vyön, ja nauhoitin korkeat saappaani. Sujautin vaaleat suitset orin päähän, ja hyppäsin kyytiin. Verryttelimme menemällä tallin ympäri menevän ratalenkin reippaassa käynnissä. Ori lopetti viimeinkin kavereille huutelun, ja taputin sitä kaulalle.

Päästyäni isoon maneesiin aloitin verryttelemään ravissa. Tärkein tavoitteeni oli saada ori reagoimaan hyvin, ja rehellisesti eteen. Susse toteutti kaikki pyyntöni kyselemättä, enkä voinut pidättää leveää hymyä. Susse sopi käteeni niin hyvin! Rennon hölkän jälkeen aloin herättelemään takaosaa ottamalla laukannostoja peruutuksesta. Ori oli niin hyvän tuntuinen! Susse tosin alkoi jo hiota, koska oli kasvattanut itselleen kunnioitettavan turkin. Otin vielä muutamat väistöt ja keskiravit, ennenkuin taputin ja kiitin.

Loppukäynnit kävimme taas maastossa. ”Onnea on rauhallinen ja maastovarma hevonen”, tokaisin ääneen kävellessemme pitkin lehtien peittämää suoraa. Susse pärskähti tyytyväisenä, ja taputin sitä uudestaan. Miten piristävä voikaan olla yksi sunnuntairatsastus. Käänsin Sussen kohti tallin pihaa, ja pysäytin orin. Tallissa otin aikani, ja purin pojan hitaasti. Susse oli aivan hiessä, joten päätin käyttää orin pesulla. Susse selkeästi nautti pesustaan. Heitin päälle villaloimen, purin letit ja laitoin kylmäyssuojat. Kylmäyssuojien vaikuttaessa paijailin oria, sen kevyesti höplätessä hiuksiani. Lopulta otin kylmät pois, vaihdoin kuivan kuivatusloimen ja laitoin orille vielä ulos paksun ulkoloimen, jottei varmasti tulisi kylmä.