Lili

12.08.2021 – ERJ – Elixir – 100cm – 4/40 - tulosarkisto

14.08.2021 – ERJ – Elixir – 100cm – 5/40 - tulosarkisto

i. Kukan Varjo oli kulomusta ori, jonka säkäkorkeus oli 154cm. Varjoa on kuvailtu useiden suusta aikamoiseksi vekkuliksi. Varjo teki pitkän uran esteradoilla, siirtyen sittemmin kenttäratsuksi. Varjon saavutukset eivät olleet kovin kummoisia. Varjon rakenne ei ollut mitenkään erityisen järkyttävä, muttei valioluokkaakaan – vaan juuri normaalin käyttösuomenhevosen ulkomuoto.

e. Lammen Lume oli rautias pienhevostamma, ylttäen huimaan 143cm korkeuteen. Lumena tunnettu tamma oli täyttä tulta ja tappuraa. Sen sanottiin olevan voittamaton laukkakilpailuissa, ja hyppäävän vaikka kuuhun. Varsansa Lilja on emälinjansa viimeinen, sillä Lume ja sen emälinja on sammunut aikoja sitten.

ii. Synkän Varjo oli musta, korskea ruuna, jonka säkäkorkeus arvioitiin olevan 130cm, eli hyvin pieni. Se eli koko elämänsä lähestulkoon käsittelemättömänä, astuen elämänsaä aikana vain muutamat naapurin tammat.

ie. Kukkaseppele oli ruunikko, hieman mitäänsanomaton tamma, jota käytettiin erityisesti työhevosena vaikeakulkuisessa maastossa. Kukkaseppeleellä oli erinomaiset jalka-asennot, ja se oli rakenteeltaan hyvin vanttera. Kukkaseppeleen ainut mittaustulos on kolmevuotiskeväältä, jolloin mitta näytti 149cm, mutta hevosen omistaja arvioi Kukkaseppeleen aikuiskorkeudeksi 155cm.

ei. Kalalampi oli tummanrautias, arka ori, joka ruunattiin ainoan varsansa jälkeen. Kalalampi pysyi hyvin arkana ruunauksen jälkeenkin, ja sen tiedettiin potkivan herkästi peloissaan. Kalalampi oli hyvin tarkka käsittelijästään, ja luotti vain omaan perheeseensä.

ee. Silmänlumetta oli tamma, joka ei miettinyt vaan teki. Varsalleen tulisen luonteensa periyttänyt tamma oli väriltään punarautias, ja jotkut väittivät sen olevan vihainen. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tamma oli pitäjänsä mukaan erittäin viisas, ja tunnisti kierot ihmiset kaukaa. Lammen Lume on myös emänsä puolelta ainut varsa.

Rataestevalmennus 14.07.2021, ratsastajana Kimi Kajasto, valmentajana Sarah Smith (evm)

Verryttely meni ratsukolla hyvin. Musta tamma liikkui hyvin eteen, ja ei hakeutunut luotiviivan taakse. Poikkeuksellisesti ratsu jopa kuunteli pidätteitä. Hymähdin mielessäni, josko Lilja alkaisi viimeinkin rauhoittumaan esteilläkin. Tänään harjoittelisimme tekniikkaa kolmen esteen sarjalla, josta kaksi ensimmäistä olivat pituushalkaisijalla, ja kolmas olisi joku kolmesta esteestä. Tehtävä olisi ratsukolle hankala, sillä Liljalla oli tapana rynniä päättömästi esteille. Toki verryttelyssä ratsukko oli rento, melkein liiankin.

”Okei! Sitten voitte alkaa tulemaan linjaa!” komensin.
Ratsukko suuntasi kohti ensimmäistä estettä. Estekorkeus oli vielä niin maltillinen, että ensimmäinen lähestyminen piti tulla ravissa. Tilanne näytti hyvältä, mutta ensimmäisen esteen jälkeen Lilja heitti pään taivaisiin, ja hyppäsi toisen kierona kuin serpentiini.

”Älä anna hypätä seuraavaa! Seis siihen paikkaan”, ärähdin.

Toruin Kimiä siitä, kuinka hän päästi pohkeet ihan levälleen ensimmäisen hypyn jälkeen. Eihän hän piru vieköön voi olettaa, että hevonen menee suoraan jos sitä ei ratsasta suoraan. Tästä johtuen Liljalla oli tulossa huono lähestyminen kakkoselle, ja tämän tasoinen hevonen näin pienillä esteillä todellakin korjaa virheet vauhdilla, koska se on vielä mahdollista. Estekorkeuden noustessa ei tuollainen menettele enää.

Siispä uusi yritys. Tällä kertaa Kimi muisti ratsastaa hevosen suoraksi. Juuri ennen toista estettä ilmoitin seuraavan, joka olisi turkoosi pysty. Karjaisin vielä, että muista suora hevonen, kun näytti pahasti siltä että Lilja alkaisi taas mutkittelemaan. Kimi sai, kun saikin ratsastettua tamman kunnialla yli. Nostin estekorkeuden ristikosta kuuteenkymppiiin, ja viitoin Kimille, että tulee uudestaan. Lilja meinasi singota itsensä heti ensimmäiselle esteelle, joten muistutin Kimiä pitämään jalan kiinni ja pidättämään kunnolla. Tokaisin vielä, ettei missään nimessä saisi jäädä vetämään tai sen jälkeen Lilja veisi kuskia kuin märkää rättiä, ja siitä olisi turvallisuus kaukana.

Puoli tuntia työskentelimme sen kanssa, ettei Lilja rynnisi. Jokaikinen kerta Kimi teki samat virheet, kun Lilja meni vahvaksi. Vaikka en antanut armoa, ymmärsin kyllä Kimiä. Lilja oli kaukana helposta hevosesta, se oli aivan älyttömän kuuma ja vahva. Viimeisillä linjoilla Lilja alkoi jopa kuuntelemaan, vaikka perä alkoi nousta väsymyksestä ja turhautumisesta. Viimeisen onnistuneen linjan jälkeen komensin ratsukon irrottelemaan uralle, jotta Lilja saisi purkaa turhautumisensa. Keskustelin vielä Kimin kanssa, ja totesimme molemmat että ei ollut ratsukon, saati sitten hevosen paras päivä ja tästä suunta vain ylöspäin, olihan viimeinen linja kuitenkin mitä mainioin.

Maastoestevalmennus, valmentajana Sarah Smith, ratsastajana Kimi Kajasto

Olimme matkustaneet läheiselle valmennuskeskukselle hyppäämään maastoesteitä. Katsoin, kuinka Kimi verrytteli Liljaa kirkaassa auringossa. Tamma liikkui hyvin ja aktiivisesti, mutta kävi hieman kuumana. Onneksi tammalle oli valittu pelham tälle kertaa kuolaimeksi. Ensimmäisenä tulimme ihan vain tukkeja, koska kyseessä oli Liljan ensimmäinen kerta maastooesteillä. Tamma yritti herkästi lähteä lapasesta esteen jälkeen, ja jouduin muistuttamaan Kimiä pidättämään voimakkaammin myös istunnalla.

Istunnan avulla pidätteet menivät paremmin läpi, ja ratsukon yhteistyö näytti paremmalta. Tukkien jälkeen siirryimme ottamaan muutamat ylös- ja alashypyt. Näissä Lili epäröi selkeästi, ja jouduin kannustamaan ratsukon molempia osapuolia. Etenkin ylöshypyt olivat Liljan mielestä erittäin kauhistuttavia, ja tammalla meinasi mennä jalat solmuun niitä hypätessä useamman kerran.

Kapeat tarkkuusesteet eivät tuottaneet tammalle hankaluuksia, joten niitä otimme vain kaksi. Sen jälkeen hyppäsimme muutaman rullaesteen, ja vesihaudan. Vesihauta oli aivan järkyttävä Lilin mielestä, ja se kielti siihen useamman kerran. Lopulta myös Kimin asenne oli vähän sellainen, että ei se siitä hyppää. Päätimme siis ottaa tähän väliin yhden kulmaesteen, ja veden läpi laukkaamisen. Lili sai selkeästi lisää itseluottamusta näillä tehtävillä ja kun yritimme seuraavan kerran vesihautaa, onnistui se täydellisesti. Päätimme täten lopettaa tähän onnistuneeseen suoritukseen.

Lilin molemmat valmennukset on kirjoittanut Kimi (VRL-14576)

Päiväkirjamerkintä Lilin nelivuotiskaudelta, näkökulmana entinen ravivalmentaja Jaakko Numminen

Haroin hiuksiani stressaantuneena purkaessanu mustaa tammaa valjaista. Olimme juuri tulleet harjoitusraveista, jossa Lili oli vetänyt raivolaukalla suoraan voltista kaksi ja puoli kierrosta. Omistajat painostivat minua jatkuvasti, miksei tamma olut jo koelähdössä. Piri vieköön, en minä tiedä miksei ravi maittanut. Eläinlääkäritkään eivät löytäneet syytä laukkaherkkyydelle. Lili hörähti lempeästi, ja rapsutin sitä otsasta. Eihän se ymmärtänyt, mitä teki väärin.

Rapsuttelin Liliä hajamielisesti, samalla kun mietin mitä pirua tässä nyt tekisi. Lilillä oli kokeiltu useaan kertaan kengitysbalanssin muutosta, kengättömyyttä, hierontaa, faskiaa, akupunktiota ja se oli tutkittu päästä häntään. Olipa sen luonna käynyt joku hevoskuiskaajakin, muttei Lili kuulemma kertonut syytä laukalleen. Puhelin pirahti, ja arvelin siellä olevan tamman omistajat. Huokaisin syvään.

Omistajat päivittelivät tamman laukkaa, enkä voinut kuin olla samaa mieltä heidän kanssaan. Ei tästä tammasta tulisi ravuria, ei tekemälläkään. Totesin suoraan, että heidän olisi varmaan parempi myydä Lili ratsuksi ja hommata toinen hevonen. Omistajat huokaisivat, mutta olivat samaa mieltä kanssani. Eivät he tietenkään halunneet tammaa myydä, sen verran olivat jo tähän tuliseen tummaan kerinnet ihastua.

Siispä vartin päästä istuin toimistossa katsomassa laskupinoa, kahvikuppi jättäen jälkiä papereihin kun näpyttelin Kimin numeroa nokiaani. ”Kuuleppas Kimi! Nyt olis todella hieno tamma mulla myydä sulle, eikä olisi edes kallis.” Kimi naurahti. Hän oli entinen naapurin likka, joka sittemmin oli perustanut suomenhevossiittolan ja kuulemman mukaan siirtänyt toiminnan suokkeikkeineen kaikkineen Sveitsiin. ”Jaakko, Jaakko. Soitit juuri oikeaan aikaan, olen juuri ajamassa rekkaa kohti Suomea. Kaipa tätä ihmetammaa pitää siis tulla katsomaan sinne Pajulaan.”

Päiväkirjamerkintä 06.08.2021, kirjoittanut Kimi Kajasto

Otin Lilin karsinasta ulos. Tänään tammalla olisi ensin kengitys, sitten valmennus Jasminin kanssa jonka jälkeen olisi perusteellisen pesun aika ylihuomisen kilpailuja varten. Odottelimme Liljan kanssa viitisen minuuttia käytävällä, tamman höplätessä jatkuvasti hihaani hampaillaan. Hymähdin Lilille, joka yritti näyttää niin kovin viattomalle. Ei sillä, tamma oli kyllä omalla tavallaan ihan suloinen. No myönnettäköön, todella suloinen.

Pian kengittäjämme Nils tuli isoine pakkeinen käytävälle. Nils piti todella paljon suomenhevosistamme, ja olinkin kovasti yrittänyt kaupata tälle varsaa tästä tummasta tulisielusta. Nils antoi Liljalle namin, jonka jälkeen katsoi kavioita. Liljalle olimme joutuneet vaihtamaan kengittäjää, koska se vaati nykyään erikoiskengitystä ja pyrimme täten korjaamaan kaviota. Nils katseli, ja kierteli. En voinut kuin ihailla kuinka hän silmämääräisesti mittaili tamman lapakulmia röntgenkatseellaan.

Pian Nils alkoikin jo kengittämään, joten minä keskityin Liljan viihdytykseen. Tamma vaati jatkuvaa huomiotani, enkä saanut hetken rauhaa. Letittäessäni Lilin otsatukkaa, vilkaisin kuinka Nils repi vanhan rengaskengän ja pohjallisen irti. Pian käytävälle alkoi tippumaan ylimääräistä osaa Liljan kavioista. Lilja onneksi osasi olla todella nätisti kengityksessä, mutta rehellisesti sanottuna en paljoa muuta odottanut ex-ravureilta. Niitä käsiteltiin niin paljon, varsasta asti. Pian Nils olikin jo saanut tamman uuteen kenkään, ja Jasmin tuli hakemaan tämän varustettavaksi. Itse kävelin hakemaan kupposta kahvia.

Liljan palattua valmennuksesta, purin sen pesarissa. Tamma oli rehellisesti sanottuna aivan hiestä märkä, joten päättelin sen taas kuumenneen ihan pirusti. Onneksi tamma oli jo rauhoittunut valerianan ja vadelmanlehden ruokavalioon lisäyksen jälkeen. Huuhtelin Liljan huolella, jonka jälkeen nappasin kevyesti sinertävän shampoon hyllyltä. Vannoin kyseisen merkin shampoiden nimeen, sillä se kirkasti etenkin Liljan tumman karvan niin hyvin. Vaahdotin Liljan ensin kädellä, jonka jälkeen hieroin shampoon vielä karvaan kumisualla. Lilja väisteli hieman, mutta ei erityisemmin.

Vaahdotuksen jälkeen huuhtelin huolella. Karva oli heti paljon paremman näköinen, kun kaikki pöly ja muu mömmö oli lähtenyt pinnasta pois. Levitin häntään lisäksi vielä lasten hoitoainetta ja selvitin sen huolella. Liljan kärsivällisyys oli jo loppumassa. Juttelin sille hellästi siitä, kuinka kohta pääsisi pois. Hoitoaineen vaikutettua huuhtelin tamman vielä kertaalleen, ja pesin pään sienellä. Siinä vaiheessa meinasi Lilillä mennä kuppi nurin, mutta onneksi vain melkein. Lopuksi heitin tamman niskaan vielä hevosten yhteisen kuivatusloimen, ja säädin lenkit Liljalle sopivaksi.