Volle

02.08.2021 - KERJ - Pyökkipolku - Helppo - 6/50 - tulosarkisto

04.08.2021 - KERJ - Pyökkipolku - Helppo - 1/50 - tulosarkisto

23.08.2021 – KERJ – Kilpailukeskus Lupin – CIC1 - 4/21 tulosarkisto

20.08.2021 – KERJ – Kilpailukeskus Lupin – CIC1 - 3/21 tulosarkisto

11.08.2021 – KERJ – Prime Sporthorses – CIC1 - 5/27 tulosarkisto

i. Merseedes Pents oli rautias, 155cm korkea siitosori, joka teki pitkän uran kenttäradoilla. Orilla oli vasemmassa etusessa ja oikeassa takasessa yli polven ja kintereen olevat sukat, jotka tekivät siitä erittäin tunnistettavan (olivatpa ne tuskaa pitää puhtainakin, mutta se nyt on jo aiheen vierestä). Orin ehdoton vahvuus oli maastokoe, jossa se korjasi täysin rataesteiltä nappaamansa kepit. Ori astui 15 tammaa, mutta vain 3 niistä jäi tiineeksi.

e. Kärrinpyörä oli rautias, isokokoinen koulutamma. Se oli varsin lempeä luonteeltaan, ja oli samalla omistajalla kun poikansa Volle ennen muuttoaan. Kärrinpyörä teki kouluratojen partaveitsenä toimimisen lisäksi myös libertyä, ja taitoi piaffit ja passaget ilman ratsastajaa, sillä oli erittäin kevytrunkoinen ja hyväasentoinen.

ii. Työnnä Suohon se Ooppeli oli alkuperäiseltä nimeltään vain Ooppeli. Lisäosat nimeen se sai, kun oli kolmivuotiaaksi vanhetessaan ollut vain yhteensä muutaman kuukauden täysin terve. Sanomattakin siis selvää, että ori oli hyvin tapaturma-altis. Se ei jatkuvien haavereiden takia koskaan debytoinut kisaradoilla, mutta sitä kokeiltiin jalostukäyttöön ’vitsillä’, mutta jäi sille tielleen kun sen huomattiin periyttävän erityisen hyvää hyppykykyä.

ie. Täyspommi oli alunperin esteratsu, ja vielä varsin hyvästä estesuvusta. Nimensä mukaisesti se ei tosin esteradoille aivan soveltunut, sillä tuppasi useammin menemään täysillä läpi, enemmin kuin yli. Sittemmin tamma jatkoi uraansa kouluradalla, jossa ratsastajilla oli usein hankaluuksia hallita hänen kuumaa luonnettaan.

ei. Vetojuhta oli työhevosena ja matkaratsuna toiminut hevonen, joka sai kaksi jälkeläistä ennen ruunaustaan viisivuotiaana. Vasta ruunauksen jälkeen Veto rauhottui, vaikka se oltaisiin mieluusti pidetty orina. Veto kuitenkin oli agressiivinen orina, ja yksin pitäminen ei ollut mahdollista. Vedolla oli erittäin hyvä kestävyys ja sen sanottiin jaksavan vetää tukkeja aamusta iltaan.

ee. Valkoinen Kynttilä oli tamma, josta tulevan kimoutumisen näki jo pariviikkoisena. Valko ei muusta Vollen suvusta poiketen tehnyt elämänsä aikana mitään hirveän ihmeellistä, sillä se ei ollut erityisen hyvä muussa kuin syömisessä. Jotakin hyviä geenejä tammalta kuitenkin löytyi, kun varsansa ovat menestyneet. Valko nukkui ikiuneen jo 12-vuotiaana kimosyövän takia, ja jätti jälkeensä kolme varsaa.

Päiväkirjamerkintä 14.07.2021, näkökulmana Kimi Kajasto

Kävelin stressaantuneena pihalla edestakaisin. Olin edellisenä päivänä lupautunut ottamaan tutun tutun suomenhevosorin meille Gladesiin, kun orille ei löytynyt Suomesta kotia, jossa se voitaisiin pitää orina. Olin lupautunut, että voisin etsiä orille uuden kodin, jollei se soveltuisi meille. En minä piru vieköön edes tiennyt orin nimeä! Ainoat tiedot mitä tiesin, olivat että ori olisi kenttäori ja mukava käsitellä. Se tulisi kisarekan mukana seuraavan vartin aikana. Paahtava keli verotti minuakin, ja en voinut kuin purra kynsiäni. Pian näinkin jo rekan kaartavan pihalle. Tallityöntekijäni ottivat ensin kaikki muut hevoset ulos, ja ymmärtivät vähäsanaisuuteni. Uusi ori oli aina riski, etenkin, kun tätä ei ollut ennen pidetty tallissa muiden orien kanssa saati sitten jalostuskäytössä.

Lopulta Brianna virnisti minullle, ennenkuin asteli rekan viimeiselle karsinapaikalle. Sieltä kuului möreä hirnahdus, ja Briannan kevyt nauru. Puraisin huultani jännityksestä. Rekan oviaukkoon ilmestyi aivan upea, rautias ori. Se oli valtavan näköinen, mutta niin upea. Rauhallinen, ja tälläkin hetkellä vain hamuili Briannan hihaa. Brianna talutti orin rampin alas, ja parivaljakko pysähtyi eteeni. Ori puhalsi ilmaa naamalleni, ja olin jo ihan myyty.
”Ei se taida meiltä enää lähteä?” Brianna naurahti.

”Ei todellakaan, se on varmaa. Mikä hänen nimi on?” kysyin, samalla kun silitin orin turpaa sen höristessä pehmeästi.

”Volvo Voimanpesä, tutummin Volle.”

Volle. Se kävi orille täydellisesti. Otin haltioituneena Briannalta riimunnarun, ja talutin oria pitkin pihaa. Sillä välin Brianna kävi hakemassa tallista raipan.
”Anna mä näytän, mitä kaikkea se osaa”, hän sanoi.

Brianna kosketti ensin orin etujalkoja vuorotellen, ja lähti kevyesti taluttamaan sitä eteenpäin. Ori esitti kaunista espanijalaista käyntiä. Tämän jälkeen Brianna koski raipalla toista etusta mahan alla, ja Volle kumarsi. Esitys päättyi piaffin yritykseen. En voinut kuin hymyillä, ja halasin oria. Otin riimunnarun takaisin, ja vein Vollen kohti ikiomaa karsinaansa.

Päiväkirjamerkintä, eläinlääkärikäynti 04.08.2021, näkökulmana Kimi Kajasto

Stressaantuneena pureskelin kynsiäni odotellessani Vollen kanssa käytävällä. Orille tehtäisiin varuiksi vielä eläinlääkärin tarkastus, ennenkuin se siirtyisi minun nimiini tämänhetkisen leasing- sopimuksen sijaan. Odottelinkin jo luottoeläinlääkäriämme Friede Meyeriä, joka teki virallisesti jo muita hommia eläinlääkärin tehtävän sijaan. Friede asteli talliin tottuneeseen tapaansa, ja komensikin minut samantien keittämään kahvia. Kipaisin siis molemmille isot termosmukilliset, ennenkuin aloitimme.

Heti ensiksi Friede totesi, että Volle oli hieman tanakassa kunnossa, joka meillä olikin jo tiedossa. Orin tunnusteltuaan läpi, ei siitä löytynyt erityisesti poikkeamia. Jonkin verran jäykkyyttä, mikä kyllä selittyi pitkällä matkustuksella. Friede kehui orin jalka-asentoja, ja sen sopusuhtaista, tanakkaa runkoa.

Yleiskatsauksen jälkeen Vollelle piikitettiin rauhoittavat, ja kurkittiin suuhun. Orin suusta tuli ulos aika hyvin tämän aamupalan jäänteet, ja Friede päästi minutkin katsomaan suuhun. Näin heti, että oikealla puolella oli aika reippaasti piikkejä. Tätä samaa sanoi Friede, ja tarkensi hampaiden olevan vielä aikalailla takimmaisia hampaita. Vasemmalta puolelta löytyi aavistuksen epätasaisuuksia, ja hyvin alkuvaiheessa olevaa kariesta. Sitä ei välttämättä joka eläinlääkäri olisi nähnyt.

Hampaiden katsomisen jälkeen, otimme vielä aikalailla täysin kattavat röntgenkuvat. Orilta ei löytynyt mitään alkavia nivelrikkoja tai muitakaan, ainoana pieni kintereiden luiden ahtaus, mikä nyt on suomenhevosilla hyvin tyypillistä. Volle sai siis lähestulkoon puhtaat paperit, mitä nyt vain sokeria piti ruokavaliossa välttää kariesriskin takia ja Friede suositteli lisäksi karieshampaan huuhtelua viikottain. Nämä tiedot laitoin Vollen edelliselle omistajalle, ennenkuin vein sen karsinaan selviämään päiväkänneistään. Ori oli nyt virallisesti meidän.

Kouluvalmennus 15.07.2021, ratsastajana Jasmin Kajasto, valmentajana Kimi Kajasto

Katselin Jasminin ja Vollen verryttelyä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin orin kunnolla liikkeessä. Se liikkui pehmeästi ja kovin miellyttämisenhaluisesti. Kysäisin Jasminilta, oliko hänellä toiveita. Vastaus oli niin epämääräinen, että päätin meidän harjoittelevan vaativan laukkatehtäviä tänään. Kevyt aloitus Vollen valmennuksille, hymähdin. Neuvoin Jasminia verryttelemään pitkin ohjin laukkassa ympyröillä, kevyessä istunnassa. Ratsu laukkasi mieluisan näköisesti, kuunnellen ratsastajaansa jatkuvasti.

Aloitimme vastalaukalla. Jasminin piti ratsastaa kaarre uran sisäpuolelle, jotta näkisimme miten hevonen reagoi näin haastavaan tehtävään heti alussa. Hevosessa ei ollut mitään vikaa, mutta Jasminin ratsastuksessa enemmänkin. Joku muu hevonen olisi varmasti rokottanut siitä, että Jasmin päästi ulkopohkeen aivan irti ja veltoksi kaarteessa. Huomautin Jasminille asiasta, ja seuraava kaarre meni jo paljon paremmin. Toistimme vielä pari kertaa, kunnes annoin luvan ravata hetken pitkin ohjin.

Seuraavaksi siirryimme yksittäiseen laukanvaihtoon lävistäjällä. Sen jälkeen pyysin pitkällä sivulla ratsastamaan keskilaukkaan, jonka jälkeen lyhentämään takaisin ja taas lävistäjälle ja vaihto. Keskilaukat menivät alusta asti suorastaan napakymppiin, mutta laukanvaihdot eivät niinkään. Ratsastajalla oli hankaluuksia ajoittaa avut oikein, jolloin vaihdosta ei tullut pehmeä ja molemmilla katosi tasapaino. Ratkaisimme ongelman niin, että rytmitin avut. Kaksi askelta ennen huutelin jo valmistelua, ja viimeisellä vaihtokäskyn. Molemmille piti kyllä nostaa hattua yrittämisestä, keskittymisen näki kilometrien päähän.

Laukkatehtävien jälkeen hinkkasimme vielä pohkeenväistöjä, sekä käynnissä että ravissa. Jasmin otti herkästi liikaa sisäohjalla kiinni, ja unohti avata ulkopohkeen. Siispä teimme pohkeenväistöjä siksak- muodossa, jottei hän voisi jäädä ohjaan kiinni. Muutaman yrityksen jälkeen ratsukon yhteistyö alkoi taas toimimaan, ja meno alkoi näyttää jopa todella hyvältä. Loppuverryttelyksi otimme laukkaa ja ravia niin, että Volle sai vain liikkua vapaasti ja sen sijaan hinkkasimme ratsastajan istuntaa. Saimme jalan asentoa aavistuksen muuttamalla palautettua ratsastajan painopisteen keskelle satulaa lievän etukenon sijaan.

Maastoestevalmennus 06.08.2020 ratsastajana Jasmin Kajasto, valmentajana Kimi Kajasto

Istahdin yhden ylöshypyn päälle aurinkoisella aukealla, joka oli täynnä maastoesteitä. Jasmin oli juuri viimeistelemässä Vollen huolellista verryttelyä, ennenkuin siirtyisimme tehtävien pariin. Ratsastajan kokemattomuudesta johtuen emme tekisi isoja tehtäviä, mutta ainakin pääsee hiomaan hyvin tekniikkapuolta. Ensimmäinen linja, jonka pyysin ratsukon suorittamaan koostui kulmaesteestä, risuesteestä ja nousuesteestä. Ratsukko nosti tasapainoisen laukan, ja siirtyi kohti ensimmäistä. Ensimmäinen este meni hyvin, mutta toisen hypyn aikana ratsastaja kadotti jalustimensa, ja ohjasi täten ohi viimeisestä esteestä.

Keskustelimme hetken, että mikä meni vikaan. Päädyimme tulokseen, että Jasmin ei lyhentänyt laukkaa tarpeeksi ennen estettä, jolloin Volle joutui tekemään hieman hassun hypyn joka johti ratsukon tasapainon kadottamiseen. Toisella yrityksellä muistutin askeleen lyhentämisestä, ja ratsukko suoritti linjan mallisuorituksella. Pyysin Jasminia harjoittelemaan hetken laukan säätöä sileällä, kun suunnittelin seuraavan linjan. Päädyimme valitsemaan banketin, jonka keskellä oli yksinkertainen tukki.

Jo lähestymisessä jouduin vuorostaan kannustamaan ratsastajaa auttamaan ratsuaan kevyesti enemmän pohkeella, jotta ensimmäisen ylöshypyn jälkeen jäisi tarpeeksi voimaa hypätä tukki. Ratsastaja haparoi selkeästi, mutta suomenhevosori paikkaili ratsastajan virheet itsevarmasti ja suoritti tehtävän lähestulkoon yksin. Toruin tästä ratsastajaa, sillä hevosta ei saisi jättää yksin tekemään tehtävää. Jos tehtäväkorkeus olisi isompi tai tehtävä itsessään haastavampi, olisi jopa ratsu pulassa.

Viimeisen bankettiesteen jälkeen siirryimme kahdelle tarkkuusesteelle, jonka välissä piti laukata veteen ja sieltä ulos. Jätimme vedessä olevan tukin pois, ja keskityimme hyvän, siistin linjan tulemiseen. Tässä kohtaa ratsusta huomasi jo väsymyksen puskevan. Ratsastaja ei keskittynyt ensimmäisellä kerralla tarpeeksi linjaan, ja ratsasti auttamatta toisesta esteestä ohi, kun Volle ei enää jaksanut pelastaa ratsastajaansa. Sama toistui vielä muutaman kerran, tosin viimeisellä kerralla Volle itse väisti aivan reippaasti. Komensin ratsastajaa keskittymään nyt ihan oikeasti, jotta hevonen tulee suorana vedestä pois ja jatkaa suorana esteelle asti. Seuraavalla kerralla parivaljakko onnistui, ja päätimme jättää harjoittelun siihen tältä päivältä.