Velho

Ratsukseni oli tänään merkitty Velho. Nimi ei päässäni soittanut mitään kelloja, vaikka mielestäni olin hyvin Sotiksen hevosia jo opetellut. Pian minulle selvisi, että kyseessä oli suokkiori - ori! Ajattelin heti, että tästä ei tuu mitään, mutta meille oli maastopariksi, ilmeisesti pienellä väkipakolla, laitettu Sanni ja Mörkö-ruuna. Ravna ei selkeästi luottanut minua yksin orin kanssa maastoon - ei sillä, että itsekään tässä kovin luottavaisin mielin olisin ollut lähdössä.

Sanni naureskellen kertoi, että Velho oli jo haettu ja harjattu minulle valmiiksi, sillä omistajansa on niin tarkka ollut orin harjasta, että tykkää sen itse pistää aina letille. Sainkin siis rauhassa hakea varusteita, kun Sanni lähti vasta hakemaan Mörköä tarhasta. Hieman sudin pölysualla orin kroppaa ja pistin jo suojat jalkaan valmiiksi. Tämän jälkeen oikeastaan pitkän tovin selasin vain puhelintani, kunnes havahduin siihen, että Sanni huusi alkavansa satuloimaan. Tässä kohtaa itsellenikin tuli kiire alkaa varustamaan hevosen lisäksi myös itseni.

Nousin Velhon selkään ulkona ja vedin henkeä oikein syvään rauhoittaakseni itseni. En ole pitkään aikaan ollut orin selässä ja viime kerrasta oli huonoja muistoja, hevosen palattua ilman minua tallille. Olimme sopineet, että menemme vain rauhallisen lenkin, sillä Sanni ei ilmeisesti halunnut antaa meikäläisen sählätä ratsuni kanssa yhtään ylimääräistä. Kävelin Velhon kanssa Mörön perässä, mutta pidimme niin sanotusti herrasmiesvälimatkan. Lähdimme kävelemään tallilta kohti maastoja ja kävelimmekin melko pitkän matkan tien vierustaa pitkin, ennen kuin käännyimme metsätielle, jossa uskalsi ravia ottaa. Velholla oli paljon isommat liikkeet, kuin mihin olin poniratsastajana tottunut, mutta yllättävän mukavat ne silti olivat. Rentouduin selässä orin painellessa letkeästi eteenpäin.

Lenkkimme kulki pääasiassa metsäautoteitä pitkin, mutta välillä poikkesimme metsänkin puolella kävelemässä, jotta saatiin hevosille jumppaa. Laukkasimme vain yhden pätkän ja se ei mielestäni ollut kovin rentoa, kun koitin koko ajan pidätellä Velhoa, joka olisi halunnut painaa menemään kauheaa vauhtia Mörön perässä - ruuna näytti ottavan vain kaksi askelta siinä missä minun ratsu tipsutti neljä.
Tallille palatessamme vedin henkeä jälleen oikein syvästi - selvittiin.

12/20 PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ (Sanni)

“Nii että teit mitä?” mä kysyin Ravnalta epäuskoisena, yrittäen pysyä ihan rauhallisena. Ravna katseli mua viattomana toistaessaan: “Ostin hevosen.” Mä hieroin ohimoitani yhdellä kädellä ja huokaisin. “Ravna-kulta, me yritetään vähentää hevosmäärää”, mä huomautin parhaalle ystävälleni ja tallin oikealle pyörittäjälle. Ravna vaan kohautti olkiaan ja totesi, että Hilppa alkoi jo vanhenemaan, ja Velho oli nuori kouluhevosen alku. “Kouluhevonen? Sä ostit kouluhevosen mun talliin?” Mä tunsin jo nyt orastavan päänsäryn, vaikka kyllähän mä tiesin, ettei Ravna ikinä ostanut hevosia harkitsematta ja se osti aina vaan hyviä yksilöitä. Ravna tiesi tän itsekin, koska se mumisi itsekseen jotain sen suuntaista, kuin “parempi kun yksikään sun viimeaikainen ostos.”

Mä suostuin vihdoin näkemään Ravnan “nuoren kouluhevosen alun”, jonka se oli aamulla tuonut Sotikseen. Ravna johdatti mut talliin, jonka perimmäisissä karsinoissa seisoskeli - pakkohan se oli myöntää - varsin nätti nuori hevonen. Sillä oli kauniit, uteliaat silmät ja sen punertavat korvat osoittivat eteenpäin, kun se käänsi turpansa tulijoiden suuntaan. Sillä oli pisin harja, mitä mä olen hevosella koskaan nähnyt. “Kai sä annat sille hiustenleikkuun?” mä varmistelin Ravnalta, joka pudisti huvittuneena päätään. “Kyllä mä pidän sen pääasiassa kiinni, mutta mä hoidan sitä hyvin ja annan sen olla pitkä”, nainen vastasi hymyillen, mistä hyvästä mun jo laantunut päänsärky teki paluun.

05/20 PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ (Tuire)

Haamuvelho osallistui tässä kuussa suomenhevosvarsojen arviointitilanteeseen ja omistajan unohduksesta johtuen se ei saanut suvustaan täysiä pisteitä, vaikka oli siihen oikeutettu, vaan siitä tuli ainoastaan kolme pistettä orin isän palkintojen ansiosta. Rakenteesta Velho sai 7,4 pistettä, käytöksestään näyttelykehässä seitsemän ja perustoimenpiteiden aikaisesta käytöksestä tuli 7,5 pistettä. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi siis 24,9 pistettä, millä ori jäi juuri kolmospalkinnon ylärajalle. Mitä luultavimmin aion ilmoittaa orin ensi vuonna kolmivuotiaiden ryhmään, koska onhan ori nyt ainakin kakkospalkinnon arvoinen!