Ulla

30.06.2021 - esteet (VSR-Cup) - Hiivuri - 120cm - 1/12 - tulokset

31.07.2021 - ERJ (Cup) - Haltiasalo - 120 cm - 8/81 - tulosarkisto

22.07.2021 – ERJ – Yemene – 120cm – 2/28 - tulosarkisto

14.08.2021 – ERJ – Aittotaipaleen Tila – 100cm – 3/48 - tulosarkisto

25.08.2021 – ERJ – Kadon Kartano – 110cm – 5/40 - tulosarkisto

26.08.2021 – ERJ – Kadon Kartano – 110cm – 6/40 - tulosarkisto

27.08.2021 – ERJ – Kadon Kartano – 110cm – 4/40 - tulosarkisto

i. Uljas oli todella pieni, 145cm korkea musta ori, jolla riitti ponnua isompiikin esteisiin. Uljas toimi pitkään esteratsuna, ja eläköityi siitosorin virkaan vasta 22-vuotiaana. Uljas kilpaili korkeimmillaan rataesteissä 110cm- luokissa, ja lisäksi kisasi kenttää CIC1 tasolla vieläpä suhteellisen hyvällä menestyksellä. Uljas omasi erityisen hyvät jalka-asennot, ja jalostusarvostelussaan oli maininta erityisen kauniista ja lempeästä pään rakenteesta. Uljaksella oli harmittavan lyhyt runko, sekä omasi hieman takakorkeutta. Uljas vietti elämänsä ainoana hevosena pienessä perheessä perhehevosena seuranaan vuohipukki, sillä Uljas ei juurikaan sietänyt muita hevosia. Uljaalla käytettiin kilpailuissa punaista rusettia merkkinä agressiivisuudesta. Ihmisille Uljas oli kuitenkin mitä lempein, ja oli perheen pienimpienkin käsiteltävissä. Uljas nukkui ikiuneen jo 24-vuotiaana kompastuttuaan laitumella.

e. Marssitar vietti valtaosan elämästään kaukana kisakentistä. Ainoat tulokset sieltä suunnalta olivat seurakisoissa suoritettu Helppo C- luokka 65,1% tuloksella. Sen sijaan Marssitar ahkeroi vielä työhevosena, sirosta rakenteestaan huolimatta. Varsojen näyttelyreissuilla se sai aina positiivista palautetta hyvästä kunnostaan. Kooltaan se oli varsojaan isompi, 154cm mutta periytti pientä kokoa. Marssittaren väri oli liinakko vaaleanpunarautias, ja rakenteeltaan se oli muuten vallan erinomainen, mutta omasi etujaloissa hajavarpaat ja lievästi pihdissä olevat kintereet, joten oriksi valikoitui aina hyväjalkainen yksilö. Luonteeltaan Marssitar oli itsepäinen, mutta luotettava- osasipa se käydä takamukselleen istumaankin, jos ei halunnut tehdä jotakin.

ii. Itsetunto oli 159cm korkea, ruunikko ori. Tunnoksi kutsuttu ori teki ensin heikohkon, mutta uran kuitenkin ravihevosena ja siirtyi sittemmin ratsastuskoulun tunneille. Luonteeltaan se oli vihainen muille oreille ja ruunille, mutta ei hyökkinyt kuitenkaan kenenkään päälle. Tunnosta ei ole jäänyt hirveästi muuta tietoa, kun että se meloi voimakkaasti ravissa ja kaahotti laukassa. Kuvien perusteella näkee kuitenkin, että rakenteessa ainut viat olivat etujaloissa. Tuntilaiset kuvailivat Tuntoa haastavaksi, mutta erittäin palkitsevaksi, ja vanhasta hoitovihkosta löytyi maininta, että Tunnon herkkua olivat tuoreet voikukat ja piparit.

ie. Tunnevyöry oli piekkarin mitoissa oleva, 135cm korkea musta tamma, joka teki ensin uran samassa ratsastuskoulussa, kuin Tunto, mutta siirtyi sittemmin varsansa Uljaan kanssa perhehevoseksi. Vyörynä tunnettu tamma oli tarinoiden mukaan mitä lempein tamma, joka eli pitkän ja vaiherikkaan elämän. Vyöryllä oli useita arpia karvassaan sotkeuduttuaan nuorena piikkilankaan, mutta kaikesta huolimatta se oli todella kaunis. Rakenteeltaan Vyöry oli varsin erinomainen, mutta omasi hieman mittasuhteitaan suuremman pään. Vyöry teki viimeisen varsansa Uljaan 27-vuotiaana, muutti vuotta myöhemmin perhehevoseksi ja sittemmin nukkui ikiuneen kunnioitettavassa 31-vuoden iässä.

ei. Marssimies oli varsastaan poiketen aivan jäätävä tankkeri. Se oli siihen aikaan iso, noin 160cm rautias mörssäri, joka omisti hyvin kyömyn pään. Nimensä ori sai hyvin hienosta käynnistään. Marssimies oli armeijan hevonen, ja sitä käytettiin usein paraateissa erinomaisen luonteensa ja kokonsa takia. Marssimiehen askeleet olivat hyvin jysähtävät, ja se käytti koon 5 kenkiä, tai 4 jos kengittäjä levitti kenkää. Huhujen mukaan käytävä tärähti jokaikinen kerta, kun ori laski kavionsa siihen.

ee. Tanssitar oli 145cm korkea tummanpunarautias. Se vietti lähestulkoon kaiken elämänsä metsätarhassa pihakoristeena, ja niissä harvoissa kuvissa, mitä hänestä on, näkyy takkuinen harja mutta varsin hyvässä kunnossa oleva tamma. Tanssittaren vanha isäntä kertoi tamman lähinnä päässeen kaksi kertaa talvessa vetämään rekeä. Tanssitarta kuvailtiin jopa hieman vihaiseksi ja erittäin kipakaksi tapaukseksi kokonaisuudessaan. Tanssitar sai ainoastaan yhden varsan, Marssittaren elämänsä aikana ja menehtyi ähkyyn jo 16-vuotiaana päästyään karkaamaan viljavarastoon.

Estevalmennus, 07.07.2021, ratsastajana Saara Kajasto, valmentajana Kimi

Olin luvannut pitää Saaralle estevalmennuksen Ullalla. Entisen alatallin maneesiin oli rakenennettu esterata, joka koostui pystyistä, okserista ja kolmoissarjasta. Tullessani maneesiin, oli Saara jo verryttelemässä Ullaa. Ulla liikkui korvat hörössä hirveätä vauhtia eteenpäin, olihan viime hyppäyksestä jo jonkin aikaa. Istahdin jakkaralle, ja tarkkailin ratsukkoa. Neuvoin Saaraa ottamaan enemmän siirtymisiä, peruutuksia ja siitä suoraan laukannostoja, sillä Ulla vaikutti siltä, että rynnisi muuten radalla niin kovaa esteille kun jalat kipittävät. Neuvojeni avulla alkoi tamman liikkuminen näyttää jo paljon paremmalta. Väistätimme vielä hetken takaosaa ympyrällä ulos kaikissa askellajeissa, jotta takaosa vetristyisi vielä vähän. Kunnon alkuverryttelyn jälkeen Ulla näytti jo kymmentä vuotta nuoremmalta.

Aloimme tulemaan radalla ensin pysty-5 laukka-askelta- okserilinjaa. Ulla oli todella menevällä tuulella, ja ylihyppäsi siksi suuresti vasta 70cm korkeudella olevaa rataa. Neuvoin Saaraa pitämään Ullan enemmän istunnan pidätteillä takaosan päällä, ja ratsastamaan aavistuksen enemmän sisäpohkeella ja ulko-ohjalla, jottei tamma kokoajan valuisi kentän keskelle kohti. Näillä pienillä korjauksilla ratsukon yhteistyö toimi jo paremmin, joten siirryimme tulemaan esteitä järjestyksessä 3-1-5, jotka olivat kaikki pystyjä. Tällä miniradalla joutuisi kääntämään todella napakasti ja erityisesti muistamaan suoristaa ennen jokaista estettä. Isoimmaksi ongelmaksi muodostui kolmosen ja ykkösen välinen linja. Selitin Saaralle, kuinka hänen pitää uskaltaa ratsastaa tarpeeksi pitkään kohti seinää, suoristaa ja sitten vasta esteelle. Tämän jälkeen ratsukolla ei ollut enää ongelmia.

Viimeisenä tulimme koko rataa. Vaadin Saaraa tulemaan useamman kerran koko radan, sillä Ullalla oli tapana ylihypätä neljäntenä radalla olevan kolmoissarjan B-osa, jolloin väli ennen C- osaa jäi erittäin ahtaaksi. Jouduin jatkuvasti muistuttelemaan ratsastajaa, ettei saa päästää oikomaan kulmissa jotta jää tarpeeksi tilaa suoristaa aina ennen seuraavaa estettä. Viimeinen rata oli mallisuoritus, ja valmennuksen päätti onnellinen ratsukko, jossa molemmat olivat painaneet kunnolla töitä.

Kouluvalmennus, 12.07.2021, ratsastajana Michelle Stark, valmentajana Kimi

Seurailin Michellen verkkausta rauhassa, toistaiseksi itse vielä katsomon puolella. Ulla oli poikkeuksellisen laiskan ja jäykän näköinen, eikä ratsukon siirtymisistä meinannut tulla mitään. Michelle päästi Ullan reippaasti pohkeen taakse, jonka jälkeen kirosi kun ratsastuksesta ei tullut mitään. Hihkaisin hänelle, että ottaisi ympyrällä temponvaihteluita niin, että joka neljäsosa ympyrästä ratsastettaisiin eri temmossa. Heti vanha suomenhevostamma alkoi ryhdistäytyä, kun kuski lopetti vaatimisen pelkän matkustelun sijaan.

Verkkauksen jälkeen aloimme hiomaan pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja sittemmin ravissa. Ulla jäi herkästi takaosalla laahaamaan, koska Michelle ei muistanut avata väistösuunnan ulkopohjetta tarpeeksi ja jäi turrutttamaan hevosta jäämällä väistävällä pohkeella kylkeen kiinni. Muistutin häntä, ettei kädellä saanut jädä vetämään, vaan kaikki pitäisi tehdä aavistuksen enemmän pumppaavalla liikkeellä. Kiltimpi hevonen olisi saattanut väistääkin, mutta Ulla rankaisee ratsastajan virheistä armottomasti.

Väistöjen jälkeen ohjeistin Michellen tekemään joka toisessa kirjaimessa etuosakäännös, jotta paino saataisiin tarpeeksi takaosalle tasapainoista siirtymistä laukkaan varten. Sen jälkeen hänen piti laukata puolet täyskaarrosta, ja ennen uraa jatkaa pehmeässä harjoitusravissa. Michelle päästi Ullan todella herkästi liikkeelle, ennenkuin etuosakäännös oltiin suoritettu loppuun, ja muistutinkin häntä asiasta. Loppujen lopuksi myös etuoosakäännökset saatiin sujumaan, jonka jälkeen siirryimme hiomaan täyskaartoja.

Ongelmaksi täyskaarroissa ilmeni se, että Michelle heitti todella herkästi laukkaosuudella ulko-ohjan pois, joten Ulla tiputti raville pyytämättä ja siirtymisestä tuli todella töksähtävä. Jouduin useamman kerran muistuttamaan kyseisestä ulko-ohjasta, ennenkuin alkoi sujua. Harjoittelimme myös muutamat lisätyn laukan lävistäjät, jotta nekin siirtymiset sujuisivat paremmin. Muistutin ratsastajaa, että Ulla vaati todella hyvät valmistelut siirtymisiin, jotta ne onnistuisivat.

Viimeisenä tehtävänä suoritimme vielä pitkällä sivulla laukkaamista niin, että ensimmäisen sivun alku tehtäisiin vastalaukassa, puolessa välissä laukanvaihto, lyhyillä sivuilla kokoaminen ja taas pitkän sivun puolivälissä laukanvaihto ja kokoaminen päädyssä. Täten tulisi harjoiteltua myös vastalaukassa kaarteiden ratsastus. Jälleen kerran sain muistuttaa ulko-ohjan tuen tärkeydestä erityisesti vastalaukassa. Lopulta meno alkoi näyttää jo kouluratsastukselta, eikä epätoivoiselta häsellykseltä. Annoin ratsukolle vielä kotiläksyksi vastalaukan, ja lävistäjillä yksittäisen laukanvaihdon, ennen seuraavan viikon uutta kouluvalmennusta.

Molemmat Ullan valmennustekstit ovat © Kimi VRL-14576

Päiväkirjamerkintä, 08.07.2021, näkökulmana Kimin tytär Jasmin Kajasto

Kello oli yksitoista illalla, ja saimme juuri äidiltä luvan lähteä Saaran kanssa yömaastoon, kunhan olisimme varovaisia. Kimi menisi itse aloittelemaan selkäännousuharjoituksia tämän vuoden kolmivuotiailla Michellen kanssa, joten meillä ei olisi edes kiire takaisin. Saara valitsi monen mutkan jälkeen ratsukseen Baloon, mutta itse olin alusta asti päättänyt meneväni Ullalla ilman satulaa. Maastosta ei nimittäin vauhtia puuttuisi, ja Ullan pehmeissä askeleissa uskaltaisi rallittaa.

Harjailin Ullan rauhassa, ja saatoimme jokusen porkkanankin siinä jakaa. Vaikka kaikista hevosista välitänkin, Ullalla olisi aina erityinen paikka sydämmessäni. Ulla oli aina niin ymmärtäväinen, ja olinkin sen karsinassa monet itkut tirauttanut Ullan tunkiessa päätä syliini. Suojitin Ullan, ja otin oman kypäräni. Saarakin oli jo Baloon kanssa valmis, joten suitsitin lempeäkatseisen ratsureimani ja kävelimme ulos. Kiipesin Ullan selkään rampilta, ja meinasin tirahtaa itkuun. Olin unohtanut, kuinka tuttu ja turvallinen tamman selkä olikaan. Ulla katsahti minua, ja hörähti kevyesti.

Maasto meni täydessä hiljaisuudessa. Ötököiden takia emme paljoa kävelleet, mutta ravi oli hyvin matkaavoittavaa. Uskon, että Ullakin nautti enemmän Sveitsin maastoista kuin Suomen- täällä ei juurikaan ollut hirvikärpäsiä, ja tilaa oli enemmän. Toki ryteikkökin löytyi. Pian edessämme avautui pitkä, hakepäällystetty baana jota varjostivat useat lehtipuut. Katsahdin Saaran kanssa toisiamme, ja pian laukkasimmekin rintarinnan suoraa. Reitti oli tuttu minulle, joten uskalsin kääntää Ullan oikoreitille Saaran jatkaessa suoraan. Oikoreitillä olisi kaksi tukkia, mutta tiesin Ullan päihittävän ne kyselemättä. Tulimme kovaa vauhtia, ja esteen havaittuaan jouduin jopa pidättelemään Ullaa, niin innoissaan hän oli. Onneksi olin jo tottunut ylisuuriin leiskautuksiin, niin kovaa ja korkealta vanha mamma loikkasi.

Huolellisen jäähdyttelyn jälkeen olikin matka kohti tallia. Kiitin hummaani, ja laskeuduin varovasti maahan. Talutin Ullan pesariin, ja huuhtaisin pahimmat hiet ja kastelin jalat, jotta kylmäyssuojat vaikuttaisivat paremmin. Ullan seistessä rauhassa, kerkesin hyvin putsata hikiset suitset ja lakaista käytävän. Hevoset olivat saaneet jo iltaruuat, mutta kävin viemässä Ullan karsinaan pienen määrän melassivettä ja porkkanoita. Pian olikin jo aika ottaa kylmäyssuojat pois, ja Ulla pääsi yöpuulle.

Päiväkirjamerkintä, 15.07.2021, näkökulmana tallityöntekijä Brianna Wailey

Katselin päivän jäljellä olevia työtehtäviäni. Listalla oli enää Ullan vesikävely ja Vandan maastakäsittely. Päätin tehdä ensin Ullan vesikävelyn, koska tamman kanssa puuhailu rauhoittaisi minut juuri sopivasti Vandaa varten. Otin siis Ullan riimut, ja kävelin hakemaan tamman isosta hiekkatarhastaan, josta oli pääsy laitumeen. Ulla tarhasi neljän muun hevosen kanssa, jotka tulivat kaikki portille. Ulla kuitenkin tuuppi muut kevyesti pois tieltään, ja puhalsi käsiini. Sujautin riimun tamman päähän ja hätistin muut portilta. Ulla seurasi minua nätisti talliin, jossa harjasin sen ensin huolella puhtaaksi. Carla oli neuvonut minulle hyvän rutiinin harjaukseen, joten suoritin sitä.

Huolellisen harjauksen jälkeen laitoin tammalle korvatulpat, ja kävelimme vesimaton luo maneesin päätyyn. Ulla olikin jo vanha konkari, joten laitoin vain takapuomin kiinni ja sidoin tamman. Laskin lootan täyteen vettä ja käynnistin maton. Ulla käveli tarmokkaasti matolla. Laitoin viidentoista minuutin ajastimen, ja putsasin sillä aikaa vieressä kahdet suitset, tosin tottakai vahdin tammaa samalla. Ajastimen piristyä otin vedet pois, avasin riimunnarun ja avasin takapuomin ja -oven. Ulla peruutti itsenäisesti ulos, ja annoin sille taputuksen kaulalle. Kävimme vielä pikaisesti tallissa laittamassa kylmäsavet ja ötökkämyrkkyä, ennenkuin tamma pääsi yöksi ulos.